Olen tänään viettänyt päivän, jonka aikana ei syntynyt toivottua tulosta. Valvoin yöllä vaalien erilaisia pelkoja ja huolenaiheita, joista yksikään ei ollut kiireellinen tai ajankohtainen juuri silloin. Neljän aikaan aamuyöstä tavallisella ihmisellä ei yleensä ole tähdellistä pohdittavaa. Siksi onkin ihmeellistä, että juuri silloin moni ongelma vaatii tulla ratkaistuksi.

Yöllinen ajatustyöskentelyni ei kuitenkaan johtanut minkään ongelman ratkeamiseen. Päinvastoin. Ongelmista tuli entistä isompia. Niistä tuli suoranaisia hirviöitä. Ne alkoivat ajaa minua takaa kuin painajaisunien pedot mutta koska olin valveilla, en päässyt niistä eroon heräämällä. Minun olisi pitänyt nukahtaa, jotta ne olisivat kadonneet mutta kuten kaikki tiedämme, nukahtaminen on paljon vaikeampaa kuin herääminen – varsinkin kun kintereillä juoksee verenhimoisia petoja.

(lisää…)

Mukavuusalueesta puhutaan paljon eikä missään myönteisessä merkityksessä. Termi on mielestäni hieman harhaanjohtava. Sehän tarkoittaa paikkaa, jossa oleillaan jonkinlaisessa laimean mitäänsanomattomuuden tilassa. Juodaan kahvia samasta kupista aamusta toiseen, joogataan aina samalla paikalla joogastudiossa ja katsotaan samaa tv-sarjaa. Luetaan samoja lehtiä, puhutaan samoista asioista ja unelmoidaan samoja unelmia. Onko tällainen ennustettava, läpeensä rutiinien syövyttämä elämä muka…

Olen nähnyt tämän tapahtumaketjun niin useasti, että uskon sen olevan tapa, jolla Maailmankaikkeus toimii:

Joku yrittää saavuttaa jotain. Se voi olla unelmien työpaikka, ihmissuhde tai opiskelupaikka. Hän tekee paljon työtä unelman saavuttamiseksi. Mitä enemmän hän yrittää, sitä enemmän tulee takapakkia. Työpaikkaa ei löydy. Eteentulevat kumppaniehdokkaat ovat toinen toistaan toivottomampia. Pääsykokeet epäonnistuvat eikä varasijalistan 15.sija vain riitä sisäänpääsyyn missään koulutusohjelmassa.

Jatkuvat takapakit lannistavat lopulta ihmisen. Hän nujertuu. Luopuu toivosta. Hän putoaa kuoppaan, jolla ei tunnu olevan pohjaa.

(lisää…)

Kaikenlaisista aiheista olen kuvitellut joskus kirjoittavani blogipäivityksen, mutta en koskaan siitä, mistä aion kirjoittaa nyt.

Perkeleestä.

Aion lisäksi kirjoittaa Perkeleestä myönteisessä sävyssä.

Häh?

(lisää…)

Tyhjyyttä pidetään ehdottoman kielteisenä asiana. Tyhjyys on täyden vastakohta ja täyttä meidät on kaikki opetettu tavoittelemaan. Täysi on täydellisyyttä. Tyhjyys sen sijaan voi olla suorastaan kauhistuttavaa. Tyhjä jauhovakka tai jääkaappi ovat puutteen tunnusmerkkejä ja enteilevät nälkää ja kurjuutta. Tyhjästä lompakosta tai pankkitilistä puhumattakaan.

Nämä tuntuvat niin itsestään selvältä, että saattaa kuulostaa oudolta jonkun kirjoittavan tyhjyydestä blogipäivityksen.

Kirjoitan tyhjästä siksi, että olen oppinut rakastamaan sitä.

(lisää…)