Kuuntelin pääsiäispyhinä suosikkielämäntaitovalmentajani Martha Beckin haastattelua. Hän puhui siinä ”megakriiseistä”, joita nyt on menossa sekä globaalilla että enenevässä määrin yksilöiden tasolla. Maailmassa on käynnissä kummallinen uskonsota, joka ilmenee holtittomana terrorismina. Materialistinen elämäntapamme on tullut tiensä päähän. Luonto ei enää kestä sitä, että haemme tarkoitusta elämäämme hankkimalla tavaraa, jota emme tarvitse ja joka sitten päätyy hyvässä tapauksessa kaatopaikoille maatäytteeksi ja huonossa tapauksessa mikromuoviksi merten pohjaan. Sitä ennen tämän turhan tavaran valmistaminen on vaatinut paljon luonnonvaroja ja orjatyövoimaa. Mikä pahinta, tavara ei ole vain turhaa, sen haaliminen tekee meidät onnettomiksi.
Lyhyesti sanottuna: pakkomielteemme olla onnettomia tuhoaa maailman.
(lisää…)
Olen viime päivinä saanut lukijapalautetta (kiitos jokaisesta!), joista useimmissa esiintyy kysymys:
Mitä minun pitäisi elämälläni tehdä?
Monilla tuntuu olevan tunne, että vaikka kaikki olisi hyvin, jotain puuttuu.
(lisää…)
Me kaikki tiedämme tämän tunteen: Pitäisi tehdä jotain. Emme pääse alkuun. Keksimme kaikenlaisia sijaistoimintoja sukkien pesemisestä hellan taustan jynssäämiseen. Englanninkielessä on oma sanakin kuvaamaan asioiden viivyttelyä: Procrastination. Se tarkoittaa kirjaimellisesti huomiseen siirtämistä. Ajatus on sama kuin espanjankielen käsitteessä mañana. Älä tee tänään sitä, minkä voit tehdä huomenna.
Suomenkielessä ei ole, mielenkiintoista kyllä, tätä ilmiötä kuvaavaa käsitettä. Johtuuko se siitä, että asioiden lykkäämistä ei ole arvostettu puurtamista ja velvollisuudentuntoa korostavassa kulttuurissamme tarpeeksi, jotta se olisi saanut oman sanan?
(lisää…)
Yksinoleminen ei ole mitenkään arvostettua nykymaailmassa. Sanoisin jopa, ettei se ole hyväksyttyä. Henkilö, joka olosuhteiden pakosta on päätynyt yksinoloon, joutuu usein selittelemään tilannettaan. Hänen pitää valmistautua jopa puolustelemaan sitä.
Tämä on tietysti ymmärrettävää, kun ottaa huomioon millainen ongelma yksinäisyys nykyisin on. On ihmisiä, joilla ei ole läheisiä. Ei ystäviä eikä omaisia. Tämä on kauhistuttavaa. Ihminenhän on laumaeläin eikä tule toimeen eristyksissä.
(lisää…)
Tässä heti alkajaisiksi yksi elämän syvimmistä totuuksista: kärsimyksemme perimmäinen syy on se, että emme ole yhteydessä itseemme. Tämä asia muistui mieleeni kuunnellessani amerikkalaisen ensiapulääkärin Kim Deramon haastattelua. Eräs hänen lauseistaan jäi lähetyksen jälkeen lepattamaan ympärilleni kuin pieni perhonen:
Be in your body.
Pysy kehossasi. Kuulostaa hullulta. Miksi meitä pitäisi kehottaa pysymään siellä minkä sisällä synnyimme tälle planeetalle? Missä muualla muka olisimme?
(lisää…)
Kuten on varmaan jo käynyt ilmi, olen elämäntapavalmentaja Martha Beckin suuri ihailija. Paitsi, että hän on fiksu ja filmaattinen, hän on myös äärimmäisen rehellinen. Erään mietelmän mukaan meidän pitäisi kohdella muita niin kuin heillä olisi särkynyt sydän. Minusta tuntuu, että Martha toimii juuri näin. Hän kohtelee minua kuten ihmistä jonka sydän on särkynyt.
Hän pystyy siihen koska hänen oma sydämensä on särkynyt.
(lisää…)
Elämässä tulee eteen tilanteita, jolloin vitsit ovat vähissä. Aika on loppumassa. Rahat on loppumassa. Keinot ovat loppumassa.
Mitä tehdä?
Olen oppinut uskomaan maailmankaikkeutta liikuttavaan voimaan, jota kutsutaan vetovoiman laiksi. Yksinkertaisimmillaan se on sitä, että sitä saa mitä on. Eli se millainen olet ja millaiseksi itsesi tunnet, määrittelee sen, mitä elämässäsi tulee eteen.
(lisää…)
Amy Cuddy on Harvardista valmistunut psykologi joka joutui nuorena pahaan auto-onnettomuuteen. Sen seurauksena hän sai vakavan aivovamman, joka suuresti heikensi hänen kognitiivisia kykyjään. Lyhyesti sanottuna Amy tyhmeni. Hänen poikkeuksellinen älykkyysosamääränsä putosi tasolle, jolla college-tutkinnon suorittaminen olisi mahdotonta. Näin hänelle sanottiin.
Amy oli toista mieltä. Hän uurasti sinnikkäästi eteenpäin ja kaatoi esteen toisensa jälkeen kunnes pääsi Harvardiin opettajaksi asti.
(lisää…)
Mikä meissä ihmisissä on, että pahaan varautuminen käy meiltä helpommin kuin hyvään varautuminen?
Syy on varmasti osaksi historiassamme. Ammoisina aikoina oli pakko kartoittaa uhkia, että osaisi niiltä suojautua ja kerätä ravintoa varastoon silloin kun sitä oli. Elämä oli jatkuvaa selviytymistaistelua. Toisaalta se ei ehkä ollut aivan niin synkkää kuin nyt kuvittelemme. Antropologi Marshal Sahlins on kirjoittanut kivikauden taloudesta ja todennut, että metsästäjäkeräilijät tekivät työtä hyvin vähän verrattuna nykyihmiseen, arviolta noin muutaman tunnin vuorokaudessa. He viettivät paljon aikaa nukkumalla, leikkimällä ja hengailemalla keskenään.
(lisää…)
Haaveilun on todettu olevan terveellistä ja se on usein myös tuloksellista. Haaveillessaan tulee samalla visualisoineeksi haaveittensa kohteen koska muutenhan haaveilu ei oikein onnistuisi.
Visualisoiminen väläyttää aivoillemme mahdollisuuden ja koska tämä harmaa päänsisäinen mysteerimössömme ei osaa erottaa toteuttamiskelpoista mahdollisuutta mahdottomasta, se ryhtyy oitis järjestelemään aivosolujamme sellaiseen järjestykseen, että voisimme toteuttaa sen mistä haaveilemme.
(lisää…)
