Tyhjyyttä pidetään ehdottoman kielteisenä asiana. Tyhjyys on täyden vastakohta ja täyttä meidät on kaikki opetettu tavoittelemaan. Täysi on täydellisyyttä. Tyhjyys sen sijaan voi olla suorastaan kauhistuttavaa. Tyhjä jauhovakka tai jääkaappi ovat puutteen tunnusmerkkejä ja enteilevät nälkää ja kurjuutta. Tyhjästä lompakosta tai pankkitilistä puhumattakaan.
Nämä tuntuvat niin itsestään selvältä, että saattaa kuulostaa oudolta jonkun kirjoittavan tyhjyydestä blogipäivityksen.
Kirjoitan tyhjästä siksi, että olen oppinut rakastamaan sitä.
Eräs teksasilainen ystäväni ilmoitti minulle kerran ahdistuneena, että Dallasissa oli satanut viikon putkeen. Hän sanoi, että pimeys ”tappaa hänet sisältä”. The darkness is killing me inside. Tulepa Suomeen kokemaan talvi, jonka juuri vietimme, ajattelin. Tietäisit sitten, mitä on pimeys, joka ei lopu ikinä. Valon puute tekee ihmisistä tutkitusti sekopäitä vaikka söisi minkälaisia annoksia D-vitamiinia.…
Mitä maailmasta tulisi, jos kaikki tekisivät etupäässä sitä, mitä rakastavat?
Arvelen, että melko toimiva paikka, sillä silloin kaikki tekisivät myös sitä, mitä oikeasti osaavat ja sählääminen jäisi vähemmälle. Työtä tehtäisiin tehokkaasti ja tulosta syntyisi.
Minä osaan esimerkiksi tehdä aivan erinomaista lohikeittoa. Osaan myös tehdä todella hyviä voisilmäpullia. Silloin kun perheessäni vielä joku söi hiilihydraatteja, valkoisesta vehnästä puhumattakaan, leivoin niitä joskus. Leivoin hartaasti ja keskittyneesti. Sekoitin, sulatin, vaivasin. Leipominen sujui aina hyvin eivätkä tulokset olleet koskaan pettymys.
Wu wei on taolaisuuden peruskäsite ja tarkoittaa ei-tekemisen taitoa.
Taolaisuuden perustaja Lao Tzu on niitä muinaisia viisaita miehiä, joiden opetukset ovat yhtäkkiä alkaneet kiinnostaa myös nykyajan viisaita miehiä. Edward Slingerland on kulttuurintutkija, joka on kirjoittanut kirjan Trying Not to Try: The Art and Science of Spontaneity. Kirja käsittelee taolaisuuteen perustuvaa spontaanisuuden periaatetta. Se on, yllätttäen, osoittautunut toimivaksi toimintamalliksi, vaikka se haastaakin vallitsevat käsitykset suunnitelmallisuuden tärkeydestä.
Taolaisuuden mukaan Tao, tie, kuljettaa meitä kuin virta, eikä sen ohjaaminen ole meidän tehtävämme. Pitää vain mennä myötävirtaan ja nostaa airot ylös.
Elämänsä voi viettää pääasiassa kahdella tavalla: pysyen paikallaan tai mennen eteenpäin.
Tosiasiassahan me emme koskaan pysy paikallamme, koska maailmankaikkeus laajenee valon nopeudella joka suuntaan. Mutta voimme kyllä viettää elämämme tarkistamatta koskaan mihin suuntaan haluaisimme itse laajeta. Useimmat eivät halua tällaisia tarkistuksia tehdä, koska ne saattaisivat johtaa mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä. Se on pelottavaa jos mikä!
Turvallisuus koukuttaa, koska se ei vaadi mitään. Tämähän on itse asiassa illuusio. Turvallisuushakuisuuden hinta on nimittäin korkea. Se on oman sisäisen kutsumuksen nujertaminen. Tästä seuraa pysyvä epätyytyväisyys, jopa masennus.
Muutama viikko sitten heräsin siihen tosiasiaan, että autoon piti vaihtaa kesärenkaat.
Lähdin renkaidenvaihtoon vastahakoisesti, koska olin juuri tekemässä jotain, joka piti saada tehdyksi, kuten tässä maailmassa niin usein käy. Mutta rengas-asia oli pakko hoitaa, koska viranomaisten asettama takaraja renkaanvaihdolle oli jo ohi.
Renkaanvaihtoon oli jono, tietysti. Sakon uhka saa ihmiset liikkeelle. Odotusaika arviolta 45 minuuttia. En voinut välttyä harmituksen tunteelta. Vetäisin henkeä ja menin autooni meditoimaan. Palatessani pajalle jouduin vielä odottamaan. Aloin lukea erästä naistenlehteä. Siinä kertoi tarinaansa muutama julkisuuden henkilö, kaikki kolme naista taiteellisella alalla. Kaikilla oli ollut elämässään vastoinkäymisiä. Avioeroja, kuolemaa, sairautta, hometaloa, puolison mielenterveysongelmia. Mutta sitten he olivat selvittäneet vaikeutensa ja elämä hymyili taas.
Onko sinulle koskaan käynyt niin, että elettyäsi jonkin aikaa askeettista, suorastaan spartalaista elämää (harrastanut säännöllisesti liikuntaa, syönyt pelkkiä vihreitä papuja ja juonut litratolkulla vihreää teetä) olet haksahtanut hieman sivuraiteille ja syönyt esimerkiksi jonkun törkeän kinkku-ananas-valkosipulipitsan extra-valkosipulimajoneesilla, juonut päälle tuopin olutta ja, sen sijaan että olisit alkanut voida huonosti, oletkin alkanut voida aivan mahtavan hyvin.
Minulle on!
Miten ihmeessä tämä on mahdollista?
Roskaruoka ja alkoholihan ovat vastuussa siitä Länsimaiden tuhosta, jonne kaikesta päättäen olemme vatsa edellä marssimassa.
Vai ovatko?
Louise L. Hay on sanonut että sana ”should” pitäisi poistaa englanninkielestä.
Should tarkoittaa suomeksi ”pitäisi”. ”Pitäisi” sisältää ulkoa tulevan vaatimuksen. Se on ehdollinen, konditionaali. Pitäisi tehdä jotain vaikkei oikein huvittaisi. Should on muiden ihmisten toiveiden ja odotusten noudattamista.
”Täytyy” sen sijaan saa voimansa sisältäpäin.
Elle Luna on kirjoittanut tästä kirjan: ”The Crossroads of Should and Must: Find and Follow your Passion”.