Loppukesä ja alkusyksy ovat paitsi sadonkorjuun aikaa, myös kylvöaikaa. Luonto puskee marjoja, sieniä ja vihanneksia kuin viimeistä päivää ja sitähän tässä tavallaan eletäänkin. Pian peittää tienoon taas lumi ja jää ja olemme tuontikurkkujen ja kasvihuonetomaattien armoilla.
Mutta hei – emme ole siellä vielä! Jos tämä kesä on jotain meille opettanut, niin hetkessä elämisen tärkeyttä. Aurinko on esiintynyt säästeliäästi ja ainakin minä olen ottanut jokaisesta pilkahduksesta kaiken irti. Olen onnistunut jopa ruskettumaan! Vielä on kesää jäljellä ja vielä on kauniita päiviä. Nytkin paistaa aurinko. Siis juuri nyt! Ja senhän on pakko riittää koska emme saa aurinkoa paistamaan yhtään enempää kuin se paistaa. Vielä huonommat mahdollisuudet meillä on saada se paistamaan enemmän kuin se paistoi.
(lisää…)
Mukavuusalueesta puhutaan paljon eikä missään myönteisessä merkityksessä. Termi on mielestäni hieman harhaanjohtava. Sehän tarkoittaa paikkaa, jossa oleillaan jonkinlaisessa laimean mitäänsanomattomuuden tilassa. Juodaan kahvia samasta kupista aamusta toiseen, joogataan aina samalla paikalla joogastudiossa ja katsotaan samaa tv-sarjaa. Luetaan samoja lehtiä, puhutaan samoista asioista ja unelmoidaan samoja unelmia. Onko tällainen ennustettava, läpeensä rutiinien syövyttämä elämä muka…
Kun vanhempi poikani oli pieni, hän tuli kerran luokseni ja sanoi, että hänellä oli “joku olo”.
Tämä ilmaisu jäi osaksi perheemme retorista perintöä, sillä me kaikki koimme sen niin osuvaksi. Meistä itse kukin havaitsi olevansa usein tilanteessa, jossa tuntui joltain muttei tarkkaan tiedetty, miltä.
Oloja, tunteitaja ja tuntemuksia tulee ja menee eikä kaikille osaa antaa nimeä.
Neale Donald Walsch, joka keskusteli Jumalan kanssa kolme vuotta ja kirjoitti näistä keskustelusta sarjan bestsellereitä, sanoo, että Jumlala puhuu meille etupäässä tunteiden kautta. Siksi jokainen tunne tai tuntemus pitäisi ottaa vakavasti. Se on viesti. Sillä on tarkoitus. Sitä pitäisi kuunnella.
(lisää…)
Työtä voi kokemukseni mukaan tehdä pääasiasassa kahdella tavalla, tekemällä tai oleilemalla.
Hyvin monet työpaikat perustuvat oleilemiseen. Jostain minulle tuntemattomasta syystä työnantajat ja esimerkiksi Elinkeinoelämän Keskusliitto uskovat, että juuri oleilemalla saadaan ihmisistä eniten irti. Tärkeämpää kuin mitä ihmiset tekevät, on se, että he ovat työpaikalla.
Ei tunnu olevan niin suurta väliä miten työpaikoilla oleillaan.
(lisää…)
Olen nähnyt tämän tapahtumaketjun niin useasti, että uskon sen olevan tapa, jolla Maailmankaikkeus toimii:
Joku yrittää saavuttaa jotain. Se voi olla unelmien työpaikka, ihmissuhde tai opiskelupaikka. Hän tekee paljon työtä unelman saavuttamiseksi. Mitä enemmän hän yrittää, sitä enemmän tulee takapakkia. Työpaikkaa ei löydy. Eteentulevat kumppaniehdokkaat ovat toinen toistaan toivottomampia. Pääsykokeet epäonnistuvat eikä varasijalistan 15.sija vain riitä sisäänpääsyyn missään koulutusohjelmassa.
Jatkuvat takapakit lannistavat lopulta ihmisen. Hän nujertuu. Luopuu toivosta. Hän putoaa kuoppaan, jolla ei tunnu olevan pohjaa.
(lisää…)
Kerron teille yhden asian: elämästäni ei tulisi mitään ilman Martha Beckiä!En ole koskaan tavannut häntä mutta rakastan häntä kuin perheenjäsentä. Hän on nostanut minut alhoista niin monta kertaa, että olen seonnut laskuissa.Martha Beck on amerikkalainen elämäntapavalmentaja. Tämä määritelmä saa monet pyörittelemään silmiään.En välitä.Martha osuu aina asioiden ytimeen.Tiedän kyllä miksi hän onnistuu siinä.Martha on kulkenut…
Kaikenlaisista aiheista olen kuvitellut joskus kirjoittavani blogipäivityksen, mutta en koskaan siitä, mistä aion kirjoittaa nyt.
Perkeleestä.
Aion lisäksi kirjoittaa Perkeleestä myönteisessä sävyssä.
Häh?
(lisää…)
Tyhjyyttä pidetään ehdottoman kielteisenä asiana. Tyhjyys on täyden vastakohta ja täyttä meidät on kaikki opetettu tavoittelemaan. Täysi on täydellisyyttä. Tyhjyys sen sijaan voi olla suorastaan kauhistuttavaa. Tyhjä jauhovakka tai jääkaappi ovat puutteen tunnusmerkkejä ja enteilevät nälkää ja kurjuutta. Tyhjästä lompakosta tai pankkitilistä puhumattakaan.
Nämä tuntuvat niin itsestään selvältä, että saattaa kuulostaa oudolta jonkun kirjoittavan tyhjyydestä blogipäivityksen.
Kirjoitan tyhjästä siksi, että olen oppinut rakastamaan sitä.
(lisää…)
Eräs teksasilainen ystäväni ilmoitti minulle kerran ahdistuneena, että Dallasissa oli satanut viikon putkeen. Hän sanoi, että pimeys ”tappaa hänet sisältä”. The darkness is killing me inside. Tulepa Suomeen kokemaan talvi, jonka juuri vietimme, ajattelin. Tietäisit sitten, mitä on pimeys, joka ei lopu ikinä. Valon puute tekee ihmisistä tutkitusti sekopäitä vaikka söisi minkälaisia annoksia D-vitamiinia.…
Mitä maailmasta tulisi, jos kaikki tekisivät etupäässä sitä, mitä rakastavat?
Arvelen, että melko toimiva paikka, sillä silloin kaikki tekisivät myös sitä, mitä oikeasti osaavat ja sählääminen jäisi vähemmälle. Työtä tehtäisiin tehokkaasti ja tulosta syntyisi.
Minä osaan esimerkiksi tehdä aivan erinomaista lohikeittoa. Osaan myös tehdä todella hyviä voisilmäpullia. Silloin kun perheessäni vielä joku söi hiilihydraatteja, valkoisesta vehnästä puhumattakaan, leivoin niitä joskus. Leivoin hartaasti ja keskittyneesti. Sekoitin, sulatin, vaivasin. Leipominen sujui aina hyvin eivätkä tulokset olleet koskaan pettymys.
(lisää…)
