Olen viime päivinä pohtinut paljon ystävyyttä. Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Ystävyys määritellään ihmisten väliseksi kiintymykseksi. Kaksi ihmistä on joskus tavannut toisensa ja pitänyt sen jälkeen yhteyttä. Syystä tai toisesta. Pitkistä ystävyyssuhteista näyttää ajan kuluessa muodostuvan perhesuhteisiin verrattavia sidoksia. Siksi vanhat ystävät saattavat alkaa ottaa meitä myös aivoon, aivan samoin kuin perheenjäsenemme. Koska vanhat ystävät…
Kun on viettänyt elämästään vuosia lukien, pohtien ja tutkien päätoimisesti elämän mysteeriä, sitä luulee jo tietävänsä kaiken.Mutta yhä sitä joutuu sen tosiasian eteen, että elämiseen löytyy aina uusia näkökulmia. Yhä uudestaan löytyy kirjoja, joissa on mullistavia ajatuksia.Muutama päivä sitten eräs tuttavani kertoi minulle Vernon Howardin ”ymmärtämättömyyden filosofiasta”. En tuntenut Howardia entuudestaan lainkaan. Nyt tiedän…
Olen tässä viime aikoina vihjaillut alkaneeni käydä kirkossa.En oikeastaan tiedä, miksi olen alkanut. Kaikki alkoi kesällä kun uskontotiedettä Lontoossa opiskeleva poikani halusi eräänä sunnuntaina mennä tuomiokirkkoon.No me menimme.Siellä istuessani mietin, että onhan tämä nyt ihmeellistä: joka puolella maailmaa järjestetään säännöllisesti ilmaisia tilaisuuksia kauniissa rakennuksissa, joihin kuka vain voi osallistua.Mutta niihin osallistuvat vain harvat.Enhän minäkään…
Maailmasta vetäytyneitä munkkeja ja nunnia pidetään esimerkillisinä ihmisinä. Siellä ne luostareissaan rukoilevat ja elävät köyhyydessä ja omistautuvat Jumalalle eivätkä tee syntiä.Olin itse nuorena kuukauden saksalaisessa benediktiiniluostarissa. Sisaret vaikuttivat enimmäkseen iloisilta ja nauravaisilta mutta siellä oli eräs nunna, jonka ympärillä väreili surumielisyys. Istuin hänen kanssaan iltapäivisin keskustelemassa, erityisesti Pyhästä Gertrudista, jolle luostari oli omistettu.Silloin en…
Eräs Facebook-kaverini julkaisi eilen päivityksen, jossa hän kertoi tyttärensä kuolemasta. Hän oli laittanut päivitykseensä linkin Edu Kettusen kappaleeseen Tavallinen päivä. Kappale heijastelee niitä tunteita, joita varmasti jokainen käy läpi menettäessään jonkun läheisen ihmisen. Kunpa olisin ymmärtänyt, mitä minulla oli silloin kun hän vielä oli minun elämässäni. Kunpa saisin vielä elää yhden tavallisen päivän. Kettusen…
Kiitollisuuden ihmeitä tekevästä voimasta puhutaan paljon, esimerkiksi tässä artikkelissa. Olen itsekin puhunut asiasta.Nyt on kuitenkin käynyt niin, että sana kiitollisuus on alkanut tökkiä minua.Olen havainnut, ettei kiitollisuus ole sellainen ihmelääke jollaisena sitä mainostetaan. Henkiset opettajat väittävät, ettei voi olla kiitollinen ja masentunut samanaikaisesti. No, he ovat väärässä.Ihminen voi olla hyvin tietoinen kaikesta hyvästä, mitä…
Mosambikilaiset tervehtivät toisiaan sanomalla tudo bem? (Kaikki hyvin?). Siihen vastataan yleensä tudo bem (kaikki hyvin) tai bem obrigada/o (kiitos hyvin).Mosambikin vuosinani opin, ettei vastaus kaikki hyvin välttämättä tarkoittanut, että kaikki olisi ollut mitenkään erityisen hyvin. Mutta jos vastaus oli pouco normal (tätä on vaikea kääntää, mutta pouco tarkoittaa vähäistä ja normal tavallista), tiesi, että…
Kun Helka-tätini kuoli, äitini otti uutisen vastaan kateellisena.”No nyt se Helkakin lähti”, hän huokasi. ”Enkä minä vaan pääse täältä”.Nauroimme hänen reaktiolleen. Hän puhui kuolemasta kuin jostain unelmamatkasta eksoottiseen lomakohteeseen.Kuolema. Mikä kauhea ja kiehtova sana!Katsoin hiljattain Disneyn elokuvan Coco. Se on paitsi yksi parhaista piirroselokuvista ikinä, myös loistava elokuva kuolemasta.Coco sijoittuu Meksikoon ja Pyhäinmiesten päivään,…
Täytin keväällä 60 vuotta. Koska ystävä- ja perhepiirissäni on lukuisia ikäisiäni, havaitsen eläväni keskellä vakavaa ikäkriisiä.Ja pakkohan se on myöntää, että kun sitä yhtäkkiä muuttuu kuusikymppiseksi oltuaan pitkään epämääräisessä ”keski-iässä”, niin kyllähän se hieman…no, pysäyttää.Olen tässä nyt oppinut, että kuusikymppinen voi käyttää itsestään melkein mitä ilmaisuja tahansa mutta ei v-sanaa.Jos nimittäin kutsuu muiden läsnäollessa…
Tänä sateisena perjantaina olen lähdössä ystäväni äidin hautajaisiin.Hän kuoli 90-vuotiaana nukkuessaan, omassa sängyssään. Hän oli ihastuttava ihminen ja olen iloinen, että sain tuntea hänet 40 vuotta.Tunnen kesäisin yleensä suurta haikeutta. Se on kuin allegoria elämästä, kukkimisen ja kuihtumisen vuorottelua.Kun katselee täyteen loistoonsa puhjennutta pioninkukkaa, tuntee samalla surua siitä, että se on siinä vain hetken.…
