On hyvin kätevää, että itsenäisyyspäivämme osuu juuri joulukuulle. Talvi on niin perinjuurin suomalainen vuodenaika. Se on hämärä ja vähäeleinen, harras. Sillä lailla me suomalaiset haluamme juhlia. Hartaasti.
Joulu on aikaa, jolloin halutaan heittää arkihuolet ja nousta muutamaksi päiväksi arjen yläpuolelle. Siksi siihen kohdistuu niin suuret paineet. Kaiken pitäisi olla jouluna jotenkin erityistä.
Ihmisten tuntema tarve järjestää juhlahetkiä, rituaaleja ja seremonioita on ikivanha. Elämän kohokohtia onkin syytä juhlistaa yhdessä, sillä ne lisäävät yhteisyyden tunnetta ja tuottavat yhteisiä muistoja.
Kenen joulusta tässä nyt on kyse?
Sinun!
Jeesusta pidetään joulun päähenkilönä mutta häntä on vaikea samaistaa siihen punaposkiseen kiiltokuvaan, jollaisena hänet joulukoristeiden seassa esitellään.
Buddha kehotti meitä ottamaan asiat vastaan aloittelijan mielellä. Voisimme kokeilla samaa jouluun. Ajattele, että sinun pitäisi selittää joulu ulkoavaruuden olennolle. Miten sen tekisit? Mitkä ovat sinun joulusi avainsanat? Valitse viisi. Pohdi niitä hetken, aivan kuin kuulisit ne ensimmäistä kertaa. Mitä ne oikeastaan tarkoittavat? Mitä ajat niillä takaa? Miten perustelisit niiden merkityksen vihreille antennipäille, jotta…
Siivoa komero, jos aiot viettää siellä joulusi, sanovat Martat. Tämä vapahtava ajatus on ollut monelle meistä yhtä tervetullut kuin äidin halaus.
Tässä sinänsä ihanassa ajatuksessa on vain se ongelma, että me emme vain vietä komeroissamme joulua, vaan elämme niissä jatkuvasti. Se miten teemme jotain, kertoo siitä, miten teemme kaiken. Komeromme olemme me. Me olemme komeromme.
Mikä joulu on? Joulu on valon juhla. Se on peräisin pakanaesi-isiemme viettämästä pimeyden taittumisen juhlasta. Myöhemmin siihen liitettiin Jeesuksen syntymäjuhlan vietto.
Me ihmiset rakastamme spekulointia. On ammatteja, joissa leipä tulee juuri siitä. Tällainen on esimerkiksi toimittajan ammatti. Heidän on usein nyhjäistävä tyhjästä ja kirjoitettava juttu vaikka faktoja ei juuri olisi. Me kansalaiset sitten luemme nämä spekulaatiot ja alamme itsekin spekuloida.
Keskiviikkoaamuna 9.11. heräsimme maailmassa, jossa mahdoton oli tullut mahdolliseksi. Yhdysvaltain presidentiksi on valittu suurisuinen, arvaamaton ja huonostikäyttäytyvä oranssinvärinen miljardööri, jolla ei ole kokemusta politiikasta, asevoimista tai yhteiskunnallisista asioista. Monet ovat peloissaan. Useat suruissaan. Jotkut jopa täydessä paniikissa.
Tätä kirjoittaessani suomalainen laulaja Saara Aalto valmistautuu Britannian X-Factor -kilpailun seuraavaan vaiheeseen. Hän on raivannut tiensä kahdeksan parhaan joukkoon, vieraalla maalla, kilpailun ainoana ei-brittinä. Se on huikea saavutus. Saara on jokaisessa esityksessä antanut kaikkensa ja yltänyt huippusuorituksiin.
Eräs ystäväni antoi palautetta viime viikon haasteestani, jonka tarkoituksena oli pitää kahden viikon tauko murehtimisesta. Hän sanoi sen olevan todella vaikeaa yrittäjälle. Yrittäjän elämähän on jatkuvaa kamppailua. Jos hetkeksikään hellittää, korttitalo on vaarassa romahtaa.
Mutta minkä hellittämisestä oikeastaan on kyse?
Ja millä tavalla murehtiminen auttaa pitämään korttitaloa kasassa?