1. Kesä ei kestä kolmea kuukautta vaan yhden hetken kerrallaan. Pysy siis sitkeästi tässä hetkessä, koko kesän ajan. 2. Hymyile. Aivot eivät tiedä mistä paikasta hymy tulee mutta vaikutus on sama: parempi olo. Hymyile ainakin 17 sekuntia kerrallaan. Et ehkä malta lopettaa. 3. Kiitollisuus on tietoisuuden korkein aste. Se on mielialan pikakohtentaja. Kiitä kaikesta…
Saat Nollauksen 71 blogikirjoitusta TÄÄLTÄ. Ne on koottu kätevään PDF-muotoon, jota voit lukea sittenkin kun sinulla ei ole verkkoyhteyttä.
Eräs henkilö kertoi minulle hiljattain menettäneensä elämänhalunsa. Vaikka elämän kulissit olivat suurin piirtein kunnossa, hän sanoi tuntevansa itsensä niin onnettomaksi, ettei halunnut aamuisin herätä.
Hän on kaikesta päätellen masentunut.
Mutta mitä masennus oikeastaan on?
Heräsin viime yönä suureen ahdistukseen. Mietin menneitä ratkaisujani ja tunsin paniikkia. Olin tehnyt niin paljon virheitä! Olin tuhlannut rahaa jolla olisi epävarmassa taloudellisessa tilanteessani käyttöä! Olin toiminut vastuuttomasti ja lyhytnäköisesti ja vastoin sotaveteraani-isäni ohjeita!
Makasin valveilla ja tuijotin ikkunastani kirvelevin silmin vaaleaa kesäyön taivasta.
Elämän kehä
Saa meidät liikkeelle
Epätoivon ja toivon kautta
Uskon ja rakkauden kautta
Kunnes löydämme paikkamme
Elämän kehällä
Tämä on vapaa suomennokseni Disneyn Leijonakuninkaan aloituslaulusta The Circle of Life.
Sanavarastossamme on kolme sanaa, joilla on taikavoimia: Rakkaus, kiitos ja anteeksi. Siksi ne lienee valittu havaijilaiseen parantavaan mantraan Ho´oponoponoon, jonka toistamisen kerrotaan puhdistavan alitajunnasta sinne keräytyneitä muistoja. Havaijilaisen ajattelun mukaan ne ilmenevät elämässämme yhä uudestaan erilaisina ongelmina, joista emme pääse eroon, ellemme siivoa mielemme arkistokaappeja. Meidän ei siis tule ratkaista ongelmiamme vaan päästää irti…
Kesän alku on perinteistä juhla-aikaa. Silloin kaikuu suvivirsi ja maljoja nostellaan hyville suorituksille ja uusille aluille. Näillä leveyksillä koko luomakunta villiintyy tähän vuodenaikaan ja me pitkän pimeän talven nujertamat saamme suorastaan yliannoksen paitsi kuohuviiniä ja voileipäkakkua, myös vihannoivia niittyjä ja laakson laihoja, lehtiverhossa huminoivia metsän puita ja kauniisti laulujaan visertäviä lintuja.
[et_pb_section admin_label=”section”][et_pb_row admin_label=”row”][et_pb_column type=”4_4″][et_pb_text admin_label=”Text” background_layout=”light” text_orientation=”left” use_border_color=”off” border_color=”#ffffff” border_style=”solid”]
Elon myrskyissä saattaa joskus usko joutua koetukselle. On kuitenkin ihmisiä, joille näin ei näytä käyvän. He surffaavat elämän aallonharjalla menestyksestä toiseen eivätkä koskaan vajoa aallonpohjaan.
Mikä on heidän salaisuutensa?
Mistä voi olla varma, että kaikki järjestyy silloinkin kun mikään ei näytä järjestyvän?
[et_pb_section admin_label=”section”][et_pb_row admin_label=”row”][et_pb_column type=”4_4″][et_pb_text admin_label=”Text”]
Ihminen voi tehdä kahdenlaisia asioita. Sellaisia jotka tuottavat tuntemuksen, jota kutsun sanalla Blääh ja sellaisia, jotka tuottavat tuntemuksen, jota kutsun sanalla Jee.
Blääh-tuntemus valtaa minut erityisesti, kun olen istunut tietokoneen ääressä tuntikausia, vaellellen yhdeltä sivustolta toiselle, etsien päämäärättömästi jotain, jota en ole löytänyt. Se ei ole ihme, kun en ole tiennyt mitä olen etsinytkään.
Luulin teitä nuoremmaksi.
Nuoremmaksi kuin kuka?
Nuoremmaksi kuin olette.
Valitettavasti kukaan ei voi olla nuorempi kuin on…
Tämä keskustelu kahden ensimmäistä kertaa tapaavan henkilön välillä on eräästä kirjasta, jonka luin vuosikymmeniä sitten. Se tulee mieleeni aina, kun kuulen jonkun kärsivän ikäkriisistä.