Elämästä ja maailmasta voi olla montaa mieltä, mutta ihmeellisenä niitä ainakin on pidettävä.
Oletan, että tänään pukkaa hieman kiirettä. Kiireen keskellä maailma alkaa näyttää juoksuradalta. Kiireestä seuraa väsymystä ja väsymys vääristää asioiden mittasuhteet.
Meistä monet etsivät maailmassa kauneutta kuin suurta aarretta. Haluamme itse olla kauniita ja haluamme muidenkin olevan kauniita. Asetamme kauneudelle kriteerejä ja ahdistumme, jos emme täytä niitä. Mistä nämä kriteerit tulevat?
On selvää, että kaikki ihmiset ovat syntymäkauniita. Rumaksi ihmisen tekevät vain rumat ajatukset. Erityisen ruma ajatus on pitää itseään rumana.
Myötätunto on älykästä. Myötätuntoinen ihminen toimii fiksusti. Myötätunto hyödyttää aina enemmän myötätuntijaa kuin sen kohdetta.
Kun maailmassa tapahtuu kauheita, vältä kiusaus osallistua kollektiiviseen kauhisteluun. Sinun ei tarvitse huudella sosiaalisessa mediassa miten järkyttynyt olet. Sinun ei tarvitse osallistua kampanjoihin minkään puolesta tai mitään vastaan.
Rakkaus puhaltaa mistä hän tahtoo, sinä kuulet hänen humunsa, mutta etpä tiedä kusta hän tulee ja kuhunka hän menee. Näin pohdiskelee seitsemän veljeksen Aapo. Rakastaminen tuntuu helpolta silloin, kun saa vastarakkautta. Silloin se käy kuin itsestään. Mutta entä jos rakkaus on yksipuolista? Jos rakastettu jättää? Jos kukaan ei rakasta? Yksipuolisen rakkauden vallatessa auttaa näkökulman…
We are not human doings. We are human beings.
Emme ole ihmisteontoja, olemme ihmisolentoja. Meidän ei tarvitse tekojemme kautta oikeuttaa olemassaoloamme. Riittää, että olemme.
Voisi kuvitella, että puhdas oleminen olisi meille helppoa, mutta eihän se ole. Aina pitäisi tehdä jotain. Jokaisen elämän hetken pitäisi olla merkityksellinen. Merkityksellisyyttä haetaan suorituksilla. Niitä sitten vertaillaan toisten suorituksiin.
Joulun taika perustuu siihen, että kun ensin huhkitaan, niin sitten on mukava levätä. Koti on siisti, kaapit täynnä ruokaa ja lahjat paketoitu. Huh! Ennen kuin tähän päästään, on pitänyt tehdä paljon työtä. Jos lopputulos on niin syvä uupumus, että joulunrauhan julistuksen sijaan julistetaan joulusota, äiti lyyhistyy aattona lanttulaatikkoon ja loput pyhät murjotetaan, on ehkä syytä tarkistaa tätä ”ensin työ ja sitten leikki” –strategiaa.
Iloista antajaa rakastavat paitsi Jumala, myös omat aivosi. Antaminen nimittäin tekee onnelliseksi, onnellisemmaksi kuin saaminen. Tästä on tutkimustietoa.
Elämme ”kaikki tänne heti nyt” –kulttuurissa. Koska aikaa tuntuu olevan aina liian vähän, meitä vaanii pelko, ettemme ehdi, että kohta on liian myöhäistä, että jäämme jostain paitsi, että kaikki jotenkin menee pieleen, koska mihinkään koskaan ei ole aikaa.
Kiireen vastakohta on kärsivällisyys.
Nyt on riemu raikkahin aika. Jos joulun ajatteleminen tuo mieleen aivan toisenlaisia ajatuksia, niin älä ajattele joulua. Elämästä voi iloita muutenkin. Elämä kestää vain hetken, mutta synkkä ja ikävä sen ei tarvitse olla. Emme tarvitse joulua, juhannusta tai mitään muitakaan kohokohtia tuomaan iloa elämäämme. On mahdollista elää ilossa koko elämänsä kunhan muistaa, että Ilolla on sisar, Suru. Ne tulevat joskus yhdessä ja joskus erikseen. Ne eivät ole toistensa vastakohtia vaan sisaruksia.
Maailmassa on viime aikoina ollut rauhatonta. Voimattomuuden ja epätoivon keskellä on välttämätöntä muistaa jälleen kerran Laotsen viisaat sanat:
Jotta maailmassa olisi rauha, tulee kansoilla olla rauha.
Jotta kansoilla olisi rauha, tulee kaupungeissa olla rauha.
Jotta kaupungeissa olisi rauha, tulee naapurien välillä olla rauha.
Jotta naapurien välillä olisi rauha, tulee kodeissa olla rauha.
Jotta kodeissa olisi rauha, tulee sydämessä olla rauha.