Pysähdys

sssshhhhhhhhh.....Katselin erästä lempisarjaani, joka sijoittuu maailmaan noin kolmenkymmen vuoden päästä.Näkymässä ei ollut hurraamista.Planeettamme oli kuolemassa.Ihmiset olivat kuolemassa.Tällä kertaa en pysähtynyt pohtimaan, miksi kaikki tulevaisuusskenaariot ovat aina dystopioita.Nyt minut valtasi valtava rakkaus.Mitä voisin tehdä, suojellakseni tätä kaunista planeettaamme ja sen ihmeellisiä asukkaita?Katselen ympärilleni, ja teen mitä täytyy, sanoi idolini Buckminster Fuller. Niinhän maailmankaikkeuskin suunnittelee itsensä.Ja…

0 kommenttia

Iskelmäviisaus

Helsingin Sanomissa oli vastikään juttu, joka oli otsikoitu:Epävarmuuden hyväksyminen on viisaampaa kuin self help -oppeihin uskominen, sanoo filosofi Leila Haaparanta, joka haluaa ihmisten vastaavan suuriin kysymyksiin itseHaastattelu herätti minussa paljon ajatuksia, koska olen peruskoulutukseltani filosofi, joka on sittemmin ryhtynyt self help-kirjailijaksi.Miksi minulle niin kävi?Siksi, että elämä.Kun elämä heittää käyräpallon eteen, niin ei siinä ole…

0 kommenttia

Lentoon ilmastoahdistuksesta

Monet ihmiset, etenkin nuoret, tuntevat syvää ilmastoahdistusta. Eikä ihme. Ennustukset ovat toinen toistaan synkempiä. Onko sivilisaatiomme todella tuhoutumassa?Tällaisessa tilanteessa on avuksi, jos pystyy omaksumaan eternalistisen asenteen.Eternalismi tarkoittaa näkökulmaa, jossa mennyt, nykyisyys ja tuleva ovat yhtä merkityksellisiä.Eternalismia voi havainnollistaa itämaisella matolla. Mikään sen kuvioista ei ole toistaan tärkeämpi ja kaikki kuviot ovat läsnä samanaikaisesti.Vaikka ennusteet…

0 kommenttia

Ihanat kamalat ystävät

Olen viime päivinä pohtinut paljon ystävyyttä. Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Ystävyys määritellään ihmisten väliseksi kiintymykseksi. Kaksi ihmistä on joskus tavannut toisensa ja pitänyt sen jälkeen yhteyttä. Syystä tai toisesta. Pitkistä ystävyyssuhteista näyttää ajan kuluessa muodostuvan perhesuhteisiin verrattavia sidoksia. Siksi vanhat ystävät saattavat alkaa ottaa meitä myös aivoon, aivan samoin kuin perheenjäsenemme. Koska vanhat ystävät…

0 kommenttia

Emme me mistään mitään ymmärrä

Kun on viettänyt elämästään vuosia lukien, pohtien ja tutkien päätoimisesti elämän mysteeriä, sitä luulee jo tietävänsä kaiken.Mutta yhä sitä joutuu sen tosiasian eteen, että elämiseen löytyy aina uusia näkökulmia. Yhä uudestaan löytyy kirjoja, joissa on mullistavia ajatuksia.Muutama päivä sitten eräs tuttavani kertoi minulle Vernon Howardin ”ymmärtämättömyyden filosofiasta”.  En tuntenut Howardia entuudestaan lainkaan. Nyt tiedän…

0 kommenttia

Nyt ja kuolemamme hetkellä

Olen tässä viime aikoina vihjaillut alkaneeni käydä kirkossa.En oikeastaan tiedä, miksi olen alkanut. Kaikki alkoi kesällä kun uskontotiedettä Lontoossa opiskeleva poikani halusi eräänä sunnuntaina mennä tuomiokirkkoon.No me menimme.Siellä istuessani mietin, että onhan tämä nyt ihmeellistä: joka puolella maailmaa järjestetään säännöllisesti ilmaisia tilaisuuksia kauniissa rakennuksissa, joihin kuka vain voi osallistua.Mutta niihin osallistuvat vain harvat.Enhän minäkään…

0 kommenttia

Plääh

Maailmasta vetäytyneitä munkkeja ja nunnia pidetään esimerkillisinä ihmisinä. Siellä ne luostareissaan rukoilevat ja elävät köyhyydessä ja omistautuvat Jumalalle eivätkä tee syntiä.Olin itse nuorena kuukauden saksalaisessa benediktiiniluostarissa. Sisaret vaikuttivat enimmäkseen iloisilta ja nauravaisilta mutta siellä oli eräs nunna, jonka ympärillä väreili surumielisyys. Istuin hänen kanssaan iltapäivisin keskustelemassa, erityisesti Pyhästä Gertrudista, jolle luostari oli omistettu.Silloin en…

0 kommenttia

Ihan tavallinen päivä

Eräs Facebook-kaverini julkaisi eilen päivityksen, jossa hän kertoi tyttärensä kuolemasta. Hän oli laittanut päivitykseensä linkin Edu Kettusen kappaleeseen Tavallinen päivä. Kappale heijastelee niitä tunteita, joita varmasti jokainen käy läpi menettäessään jonkun läheisen ihmisen. Kunpa olisin ymmärtänyt, mitä minulla oli silloin kun hän vielä oli minun elämässäni. Kunpa saisin vielä elää yhden tavallisen päivän. Kettusen…

0 kommenttia

Valekiitollisuus

Kiitollisuuden ihmeitä tekevästä voimasta puhutaan paljon, esimerkiksi tässä artikkelissa. Olen itsekin puhunut asiasta.Nyt on kuitenkin käynyt niin, että sana kiitollisuus on alkanut tökkiä minua.Olen havainnut, ettei kiitollisuus ole sellainen ihmelääke jollaisena sitä mainostetaan. Henkiset opettajat väittävät, ettei voi olla kiitollinen ja masentunut samanaikaisesti. No, he ovat väärässä.Ihminen voi olla hyvin tietoinen kaikesta hyvästä, mitä…

0 kommenttia

Berliininmunkki ja Minna Parikan kengät

Mosambikilaiset tervehtivät toisiaan sanomalla tudo bem? (Kaikki hyvin?). Siihen vastataan yleensä tudo bem (kaikki hyvin) tai bem obrigada/o (kiitos hyvin).Mosambikin vuosinani opin, ettei vastaus kaikki hyvin välttämättä tarkoittanut, että kaikki olisi ollut mitenkään erityisen hyvin. Mutta jos vastaus oli pouco normal (tätä on vaikea kääntää, mutta pouco tarkoittaa vähäistä ja normal tavallista), tiesi, että…

0 kommenttia

Sisällön loppu

Ei enää lisää sivuja ladattavaksi